Älä tee näin!

Kymmenen julkaisua paketissa! Juhlitaan sitä siis kymmenkertaisesti , mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Asiat, joita et halua ainakaan kymmenkertaistettaviksi ovat krapula ja morkkis, taas päinvastaisesti taloudellinen tilanne ja onnellisuus saisivat edes tuplaantua. Elämässä, kun asiat toimivat loton lailla, tuovat uskoa hetkeksi ja heti perään pettymyksen muutaman euron voitolla. On kuitenkin lottovoitto syntyä Suomeen? Kymmenen asiaa, jotka ärsyttävät? Me suomalaiset saisimme kirjattua näistä ainakin vanhantestamentin verran tekstiä, kuten naapurit, työpaikka, pomo, työkaverit, portaat, hissi, kissat, koirat, miehet, naiset… Listaa turha jatkaa, koska sen loppua ei tule. Kymmenen asiaa, jotka puolestaan ovat kivoja? No kymmenen uutisten loppukevennykset ainakin.  Vinkki: Mieti itsellesi top10 asiat elämässä ja puntaroi, että toteutatko niitä tarpeeksi. Onko tässä järkeä? En tiedä, koska en ole itse koskaan niin tehnyt, enkä ole myöskään koulutettu elämäntapaohjaaja

Asiakaspalvelu. Tuo ammattiryhmien helmi. Asiakaspalvelija on kuitenkin ihminen siinä, missä sinä ja minä. Suomalaisen miehen ja naisen, eli henkilön lähestymistapa on jo alkuunsa yleensä alasävytteinen. Onhan käsite "palvelija" hieman vanhahtava, mutta tuo ihminen tekee vain työtään, eikä hän automaattisesti ole vihollisesi. Poikkeuksia asiakaspalvelijoissakin on samalla tavalla, kuin veriryhmissä, älykkyysosamäärissä ja geeniperimissä. Asiakaspalvelija ei myöskään (yleensä) ole ennustaja. "Missä teidän lamput on? Ihan sellaiset perus lamput..." Auton, veneen, moottoripyörän, jääkaapin vaiko kenties uunin? Usein asiakas on jo tässä vaiheessa pyöräyttänyt muutaman kierroksen silmiä kallon kautta ympäri, kuin rahapeliautomaatin kiekot. Kyllähän sen peruslamppuhyllyn tulisi olla juuri tuolle asiakkaalle heti metrin säteellä kohtaamispaikasta. Vinkki:  Asiakaspalvelija on ihminen, ei kone. Hän osaa hengittää, nauraa ja itkeä. Hänellä on siis  myös tunteet.

Älä lennä etelään näin! Suomituristit oi suomituristit. Nuo aurinkorantojen kovaääniset punapintaiset sankarit vailla suodatinta. Olen välttänyt myötähäpeän varjossa turistikohteita, varsinkin niitä kohteita, joissa edustavat samaa kansalaisuutta kantavat lajitoverit. Olen kokenut toisinaan jo lyhyemmilläkin matkoilla tätä häpeää ( niin kuin itse olisin mallikansalainen, jonka naama ei ärsyttäisi ketään. ) Mikä siinä on, että vaimari-Markku syömässä ruisleipää viikon kestävällä Alanyan matkalla aiheuttaa niin voimakkaan oksetuksen tuntemuksen? Antaa Markun nyt olla. Suomituristina itse pyrin välttämään ”mitä kuuluu, kukkuluuruu ” -pakettimatkoja viimeiseen asti. Sain tämän kuulostamaan matkablogilta, jossa kerron yksinomaan minun löytämistä uusista matkakohteista Sambiassa, tai Sorongissa.  Vinkki: Olit sitten Markku tai Ritva sinun ei tarvitse lennolla olla se ainoa, joka taputtaa Boeingin laskeuduttua neljän tunnin reittilennon jälkeen. Lentäminen kuitenkin on turvallisin tap

Älä puhu koiralle näin! Mitähän koira mahtaa ajatella, kun sitä pyydetään istumaan herkkua vastaan? Minä istun kyllä mielihyvin ilman herkkuakin, koska istuminen on yksinkertaisesti mukavampaa, kuin seisominen. Toisinaan tulee pohdiskeltua koiria, niiden suloisuutta ja ajatuksen juoksua. Koiran vinkuessa autossa se pohtii varmaan: ”Milloin ollaan perillä? Joko ollaan perillä? Onko siellä muita koiria? Mihin pissaan? Syönkö taas keppiä ja oksennan? Jokohan voi uida? Karkaanko?” Itse koiraihmisenä olen juuri se, joka puhuu koiralle, kun muut ihmiset vauvalle: ”Kohta ollaan perillä! Tulee kiva päivä! Onko kakkahätä? Oksettaako? Kiltti poika, hienosti istuttu!”  Vinkki: Voit puhua koiralle, miten haluat. Yleensä se heiluttaa häntää ja katsoo sinua pää vinossa ”en ymmärrä sanakaan, mutta jatka vain”-ilmeellä. Koira ei kuitenkaan tykkää huutamisesta (kuuroa koiraa ei haittaa), joten niin asiakaspalvelija, kuin myös koira ymmärtää, jos haluaa ymmärtää ilman huutoa .  --

Älä kirjoita presidentille näin! Henna-Sofia Älä kirjoita presidentille näin!  Kyllä presidentille ( hänen tiedottajilleen, tai muulle henkilökunnalle ) voi kirjoittaa vapaasti.  Varsinkin lapsuudessa muistan, että tämä oli ylpeydenaihe, jos Suomen ensimmäinen naispuolinen tasavallan presidentti ( yhä hänen henkilökuntansa ) vastasi kirjeeseesi. Nykyään näitä kirjeitä voi varmasti lähettää sähköisessä bittimuodossa, jos kynä ja paperi tuntuvat vieraannuttavan keskiaikaiselta kommunikointitavalta. En tosin tiedä mikä tasavallan presidentin vastausprosentti on esimerkiksi #twitterissä . Tuntuupa häiritsevältä ajatella pressa twiittaamassa kansalleen, kun itsekään osaa tuota sovellusta käyttää ja olen kuitenkin kasvanut älylaitteiden sinivalosäteilyn tuotoksena.   Vinkki: Kirjoititpa sitten presidentille, tai tasavallan presidentille, ei hän varmastikaan halua kuulla miksi juuri sinä ansaitsisit erioikeuden verovapaaseen elämään, tai valtiollisen luvan toimia lainva