7. Älä puhu koiralle näin!




Älä puhu koiralle näin!


Mitähän koira mahtaa ajatella, kun sitä pyydetään istumaan herkkua vastaan? Minä istun kyllä mielihyvin ilman herkkuakin, koska istuminen on yksinkertaisesti mukavampaa, kuin seisominen. Toisinaan tulee pohdiskeltua koiria, niiden suloisuutta ja ajatuksen juoksua. Koiran vinkuessa autossa se pohtii varmaan: ”Milloin ollaan perillä? Joko ollaan perillä? Onko siellä muita koiria? Mihin pissaan? Syönkö taas keppiä ja oksennan? Jokohan voi uida? Karkaanko?” Itse koiraihmisenä olen juuri se, joka puhuu koiralle, kun muut ihmiset vauvalle: ”Kohta ollaan perillä! Tulee kiva päivä! Onko kakkahätä? Oksettaako? Kiltti poika, hienosti istuttu!” 

Vinkki: Voit puhua koiralle, miten haluat. Yleensä se heiluttaa häntää ja katsoo sinua pää vinossa ”en ymmärrä sanakaan, mutta jatka vain”-ilmeellä. Koira ei kuitenkaan tykkää huutamisesta (kuuroa koiraa ei haittaa), joten niin asiakaspalvelija, kuin myös koira ymmärtää, jos haluaa ymmärtää ilman huutoa

----------------------


Henna-Sofia: ”Haukku! Mennäänkö kakalle mennäänkö?” *Yli-innokas, jopa hysteerinen ääni ottaen huomioon, että kyseessä on kuitenkin peruselintoimintoihin kuuluva rutiini, eli ulostaminen.

Haukku: ”Mitähän nyt tapahtuu? Mitä tahansa se onkaan, niin olen mukana. Jos kysyt, haluanko ruokaa niin KYLLÄ haluan. Mielellään sitä maksaa, se oli hyvää, vaikka oksensinkin se matolle. Söin sen kuitenkin uudestaan.”  *Häntä heiluu ja hypyt omistajaa kohti meinaavat kaataa hänet


    LENKILLÄ ULKONA

Henna-Sofia: ”Älä Haukku vedä ihan niin paljoa jookosta? Kiltti koira!” *Äänensävy ei muutu, koska koira on niin suloinen, ettei sitä voi torua. Ei muutama luunmurtuminen haittaa, onhan koiralla kiire kuitenkin

Haukku: ”Mitä se akka hourii narun toisessa päässä? Ei väliä nyt on kiire. Seuraava lampputolppa häämöttää jo edessä ja täytyy keretä pian sen luokse, ettei joku muu kerkeä ennen! Nyt on kiire TULE JO!” *Panta kuristaa kaulassa, mutta se ei menoa estä, vaikka välillä meinaakin happi loppua ja hengitys kuulostaa enemmänkin imurin vihellykseltä (pitäisi tyhjentää pölypussia useammin, tiedän.)

Henna-Sofia: ”Kohta olen raajarikko, jos koira ei lopeta vetoa. HAUKKU Seis! Istu siihen. Istu.” *Äänensävy madaltuu hieman

Haukku: ”Tuon käskyn tunnistan. En halua istua tähän routaiseen maahan. Kokeile itse istua paljaalla hanurilla jäiseen maahan? Nyt se kaivoi herkun taskusta. Minähän istun, vaikka nuotion päälle, jos tarve vaatii!” *Istuu maahan ja maiskuttaa ”herkun”, eli kuivan keksin ja matka jatkuu. Nautinto kestää noin nanosekunnin ja ryntäys kohti seuraavaa keltaista lumikasaa jatkuu

              KOTONA

Henna-Sofia: ”Hakku tule. Täytyy putsasta tassut.” *Pyyhkeen kaivaminen kaapista

Haukku: ”Eiiii, en halua.. Tuo rätti on aivan kamala. Leikkikin jää kesken. Täytyy lähteä karkuun sängyn alle. Täällä olen. Jos vähän tärisen pelosta, niin ehkä hän jättää minut rauhaan. Voisin vähän itkeäkin varmuudeksi.” *Siantappo vinkuminen alkaa ja hampaat kalisevat yhteen

Henna-Sofia: ”En minä mikään koirankiusaaja ole. Ei tuo kupliva parkettilattia varmaankaan vuokranantajaa haittaa. Yhdet märät tassut sinne tänne.” *Heittää pyyhkeen kehään

Haukku: ”Eläinrääkkääjä. Saisinko nyt sen herkun?” *Jatkaa hampaiden kalisuttamista sängyn alla

Henna-Sofia: *Hakee koiralle keksin kyynel poskella, koska loukkasi sen tunteita


-----------------------



Rakastan koiria. Koirat ovat elämäni suola siinä, missä monella muulla sukukypsällä ikäiselläni naisella lapset. Koirien kanssa on lähes poikkeuksetta mukavaa ja niille jutustelu sopii kaltaiselleni rääväsuulle hyvin, jonka sanat muodostavat arkielämässä lähes poikkeuksetta konfliktin. (Kyllä, olen asiakaspalvelija.)

Kommentit

SUOSIOSSA